Lauantai-iltana lähdin sitten Leian ja Nemon kanssa juoksemaan parin tunnin lenkin ja jätin pikkuhukan kotiin. Ja niin jätin rottien kuljetusboksin hyllyn päälle ison laukun sisälle luullakseni ettei pikkuhukka voi siihen ylettää. Virhe.
Koska pappakoira haistoi boksissa olevan puolikkaan avomaankurkun ja Nutriplus-tuubin, ei sitä pidätellyt mikään. Kun sitten lenkin jälkeen kurkistin olkkariin, siellä oli kaaos. Rottaboksin kansi oli irrotettu, metallituubi syöty, puolikas kurkku syöty, kauluri heitetty seinälle ja leikkaushaavaa jyrsitty. Voi varmaan arvata mikä harmitti eniten. Joo ei ollut se kurkku kyllä suurin menetys.
Iski huono omatunto. Siitä että jätin sen yksin kotiin ja siitä etten ollut tajunnut että se voisi ylettää. Siis minä joka oon elänyt _Leevin_kanssa yli puolet elämästäni, en mukamas tiedä että se pystyy ihan mihin vain. Silloin kun se jotain päättää niin se toteuttaa sen. Sitten on vaan hidasteita, ei esteitä.
Noh, sitten suihkutettiin, puhdistettiin, rasvailtiin ja seurailtiin. Jalka oli yöllä vielä kovin ärtynyt. Kyselin päivystyksestä miten mahtaa tulla metallinpalat suoliston läpi, samalla kun konttailin etsien Nutriplus-tuubin paloja pitkin olohuonetta. Sanottiin että säilyketankoparsaa voi syöttää niin paljon kun saa menemään. Hehe. Veikkaan että siinä tapauksessa pikkuhukka olisi syönyt niitä ainakin 10 purkillista, en uskaltanut kokeilla kuinka paljon olisi mennyt. Tyytyväiseltä se näytti kun se istui keittiössä ja mutusti onnellisena tankoparsaa. Hyvä iltapala.
Eilen oli tapaaminen muutenkin Leevin leikanneen lääkärin kanssa. Tikit poistettiin. Jalka on alkanut kuntoutumaan hyvin ja se jo ravaakin sillä eikä ole kipeä. Mutta nyt sitten tuo haava. Se erittää yhä vähän ja vaatii huolellista huuhtelua + pihkasalvaa. Ehkä antibiootinkin jos se ei ala nyt nopeasti näyttää paremmalta. Tämän illan vesijuoksutreenit pitää siirtää ainakin viikolla eteenpäin. Ärsyttää ja paljon. Hemmetin haava ja ahne koira, tai oikeestaan - huolimaton omistaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti