Missä Nemo?

Nemolla on kissanpäivät!

 

Nyt en muista millään olenko avannut Nemon tilannetta ja mörköä nimeltä Eroahdistus. Tuskin. Se on niin pitkä tarina että koitan kirjoittaa lyhyesti.

 

Lyhyesti Nemo on asunut meillä nyt 2 vuotta ja 3 kuukautta. Yhä edelleen tuo pikkukoira on siis hoidossa minulla eikä olla vielä päästy selville kuinka pitkästä ajasta tulee lopulta olemaan kyse. Tänä aikana Nemo on ollut monenlaisissa muutoksissa mukana, vähän liian monessa. Se on opetellut elämään yhden omistajan luotsaamassa laumassa entisen "ainut koira ja perhe" asetelman sijaan. Se on nähnyt elämäni stressaavimmat ajat, sillekin läheisen ihmisen voipumisen ja sairaalaympäristön, ollaan muutettu uuteen kotiin ja laumasuhteet koirilla muuttuneet näiden parin vuoden aikana. Nemolla on ollut tiettyjä hankaluuksia laumassa elämisen kanssa ja aiempaa taipumusta eroahdistukseen muutosten alla.

 

Nyt tilanne oli keväällä se että pelkäsin pian menettäväni kotini ellei päivittäinen ulvominen ja haukkuminen lopu. Palkkasin ongelmakoirakouluttajan selvittämään Nemon tilannetta. Tehtiin monenlaisia harjoituksia, videoitiin, tehtiin muutoksia Nemon yksinolojärjestelyihin. Töissä sain onneksi vaihdettua aikaisimmat vuorot myöhempään ettei naapurit joutuisi kohtuuttoman aikaisin heräämään koiran takia. Zylkeneä meni ruuan mukana päivittäin ja rauhoittavaa lääkitystä pohdittiin. Liikuntamäärää ja aamurutiineja muuteltiin. Mistään ei toivottua tulosta. Aamuisin vikalla mahdollisella bussilla työmaata kohti ja iltapäivällä äkkiä kotiin, iltamenot piti miettiä sen mukaan saako koiraa hoitoon ja viikonloppuisin kulkea koira kainalossa saadakseni hoidettua pakolliset asiat.

 

Kesän kynnyksellä ajattelin että ehkä jostain löytyisi ihminen joka voisi pientä korvausta vastaan hoitaa Nemoa päivisin. Liityin facebookin Lemmikkikummit yhteisöön kokeillakseni voisiko sieltä löytyä, vähän epäuskoisena kylläkin. Mutta löytyi sieltä, useampia ja kaikki ihan mahtavia tyyppejä kenen mukaan pystyin hyvillä mielin pikkuhukan luovuttamaan. Kesä meni tutulla hoitotiimillä ja kesälomalla olevat kaverit hyödyntäen sekä itse lomaillen. Elokuussa tuli se ongelma vastaan että kaikilla alkoi koulut ja työt.

 

Syksyn alkaessa huomasin olevani aika väsynyt Nemon kuljettamisesta ja hakemista päivähoitoon ja koin huonoa omatuntoa omien koirien osalta. Tunnin työmatkat suuntaansa venyi hoitopäivien takia helposti kaksituntisiksi. Tähänkin löytyi samasta ryhmästä apua! Kokeiltiin niin että Nemo oli aina useamman yön kerrallaan hoidossa, lopulta melkein kaikki arkipäivät kun löytyi pikkukoiralle hoitaja jolle tämä järjestely sopi hyvin. Kaikki voitti. Mulla väheni stressi ja lisääntyi vapaa-aika, naapurit sai levätä, Leevin ja Leian päivät lyheni, Nemon stressi väheni ja hoitaja sai nauttia koiranomistajan elämästä ja oli seuraa kotona.

 

Sitten katkesikin Leeviltä ristiside ja meillä alettiin suunnitella remonttia. Nemo matkasi landelle nauttimaan elämästä isosiskoni luona ja elämään taas ison perheen keskellä arkea missä ei tarvinnut miettiä yksinoloa. Kolme viikkoa meni hyvin ja itse taas sain keskittää energiani Leevin jalan hoitamiseen.

 

Sitten menikin taas hoitokuviot uusiksi Nemon tultua kun edellinen vakiohoitaja ei enää pystynytkään sitoutumaan pikkukoiran arkihoitoon. Laitoin uuden ilmoituksen Lemmikkikummeihin.

 

Nyt Nemo on ensimmäistä viikkoa uusien kummiensa luona ja vaikuttaa ihan mahtavalta järjestelyltä. Nemo tulee viikonlopuiksi kotiin ja on arkipäivät siellä. Arkipäivät se saa kahden aikuisen jakamattoman huomion eikä sen tarvitse olla yksin. Se on jo nyt kovin kiintynyt tähän kummiperheeseen. Heillä ollut juuri Nemon kokoinen aukko, edellisen koiravanhuksen menehdyttyä viime keväänä. Nemo tuo heille syyn lähteä ulos ja jonkun joka on aina seurana ja kaverina kotona.

Minä taas saan antaa nyt enemmän aikaa omille koirilleni ja ehdin paremmin hoitamaan koirattomat asiat mikä on myös loistojuttu.

 

Nemon kulkeminen monessa kodissa kuluneen puolen vuoden aikana voi kuulostaa hurjalta. Jos kyse olisi omista koiristani niin ne kuormittuisivat jatkuvasta paikan vaihdosta. Mutta Nemo tuntuu olevan onnellinen mitä enemmän se saa viettää aikaa ihmisten kanssa joilla on sille aikaa eikä sen tarvitse pelätä yksin olemista. Stressin vähenemisen huomaa jo siinä että yöllinen piippailu ja sisälle pissailu on loppunut. Se on kaikkiaan levollisempi. Nykyinen hoitopaikka pystyisi sitoutumaan Nemoon pidemmäksi aikaa mikä on tosi hienoa koiran kannalta. Se toisi sen elämään lisää pysyvyyttä ja selkeyttä. Ja samalla se saa kuitenkin viettää myös kotona säännöllisesti aikaa. Nemo rakastaa estoitta kaikkia ja sopeutuu nopeasti uusiin paikkoihin, se on kyllä tuon koiran ehdoton vahvuus ja onni koska muuten tämä kuvio olisi voinut olla sille hankala jaksaa.

 

Asiat aina järjestyy. Kun uskaltaa avata suunsa voi löytää tälläisiä ratkaisuja ja siinä sosiaalinen media on ihan omiaan.

 

Hei Sesse mitä kuuluu?

Käytiin tänään tapaamassa Sesseä Lohjalla! Sesse asui meillä ennen Nemon tuloa pääasiassa viikonloput ja joskus vähän pidempiäkin pätkiä. Kun Sesse sitten alkoi etsiä kokonaan uutta kotia niin kyllä siinä taas punnitsin aika moneen kertaan että mitä jos se muuttaisikin meille.. Pojat ei tulleet ihan täysin juttuun ja sen takia oli myönnettävä ettei mulla ole tarjota molemmille turvallista kotia yhtä aikaa. Pääsin onneksi mukaan tsekkaamaan potentiaalisimman kotivaihtoehdon ja saattamaan tuota huipputyyppiä uuteen kotiin.

Sessen uusi koti on oikea helmi. Melkeen niin hyvä, että meinaa tulla huono omatunto omien koirien pitämisestä kerrostalokaksiossa. Sessellä on oma ranta missä uida, sen kanssa veneillään ja se lähtee aina innolla isännän kanssa nostamaan verkkoja laiturilta. Se saa juosta pihalla vapaana ja sillä on seuraa päivälläkin. Siitä huolehditaan niin hyvin kun ikinä osataan. Koulutetaan, rapsutellaan ja ruokitaan. Sillä on pihassa oma vadelmapensas. Sen saa kirmailla mukana sienimetsällä. Elää sellaista täysipainoista koiran elämää. Se saa olla rakastettu ja tärkeä omille ihmisilleen, olla nille se maailman paras koira.

Leia ja Sesse oli ihan bestiksiä ennenkin, silloin 2 vuotta sitten kun kaksikko viimeksi näki toisensa.
Jälleennäkemisen riemu oli valtava! Niillä oli niin hauskaa kun ne kirmaili vapaana pitkin pihaa, kävivät yhdessä kurkkimassa vaivihkaa keittiössä ruokatarjontaa ja makoilivat lähekkäin pöydän alla.
Sovittiin että tullaan taas joku kerta uusintavisiitille niin pääsee pariskunta taas leikkimään.