En koskaan ole ollut ns. jouluihminen. Eniten ehkä siksi että joulua edeltävään aikaan kuuluu niin monilla stressi ja kiire. Juostaan sinne tänne koska täytyy, on pakko. Jokaisella on oma käsitys siitä millainen joulun tulee olla.
Jätin vaihteeksi omat (pienet) jouluvalmistelut viimeiselle viikolle. No, niinhän siinä kävi että sairastan sen ajan täällä kotisohvalla. Mielessä kuohui, koirat on pesemättä, koti siivoammatta, lahjoja hankkimatta, kortit postittamatta, jouluruuat tekemättä ja näin. Entä sitten?
Mun joulu on täydellinen juuri tälläisenä. Se on tänä vuonna tämän näköinen. Kaikessa kaaoksessaan täynnä rauhaa ja onnellisuutta.
Maailman parhaan joululahjankin sain tänä vuonna. Se katselee mua viisailla silmillään, heiluttaa häntäänsä, saa hepulin kun sitä katsoo tietyllä tavalla ja sillä on neljä tervettä jalkaa millä touhuilla. Mun elämäni koira, joka opetti mulle taas yhden tärkeän asian tänä vuonna. Älä pidä ketään tai mitään itsestään selvänä. Elä hetkessä. Vasta nyt ymmärrän että Leevi ei ole enää nuori. Hyväksyn sen ja samalla nautin elämästä tuon hassun pappakoiran kanssa.
Niin että täällä ei taida jouluna tuoksua lanttulaatikko eikä piparkakut. Täällä tuoksuu rauha ja lämpö.
Näyttäisi siltä että voisin parantuakin aatoksi ja sunnuntaina taidetaan suunnata sitten jatkamaan joulua perheen luokse. Jatkamaan sitä ihanan epätäydellistä joulua, joka on hyvä juuri sellaisenaan.
Enemmän iloa ja rakkautta, vähemmän stressiä ja kiirettä.
Rauhallista joulun odotusta toverit :-)
