Kotona on niin hiljaista ja autiota. Siitäkin huolimatta että täällä on sekä kaksi koiraa että kaksi rottaa. Mutta niin paljon täältä jäi puuttumaan kun meidän teräsmummot Nipsu ja Myy lähtivät keskiviikkoiltana. Päätös oli raskas kuten aina, mutta molemmille tulleet nisäkasvaimet ja salakavalasti palailevat hengitystieoireet oli selvä merkki siitä ettei tulevaisuus olisi ollut kovin valoisa.
Nipsu muutti meille vuosi sitten Turusta yksin jääneen Kepposen kaveriksi ja niistä tuli heti ystävät, vaikka kahden aikuisen naaraan tutustuttamista vähän jännitinkin. Nipsu hämmästytti koiramaisella luonteellaan kaikkia. Se oppi nopeasti, tuli aina heti luokse kutsuttaessa, suhtautui kaikkeen avoimesti ja halusi aina olla siellä missä tapahtuu. Leian kanssa niistä tuli kavereita, mutta liian innokkaat koirat se opetti kyllä nopeasti antamaan sille omaa tilaa. Jokainen meillä käynyt ihminen oli sen mielestä tutustumisen arvoinen.
Myy muutti muutamaa kuukautta Nipsun jälkeen. Samana viikonloppuna kun Nipsun mummokaveri menehtyi, oli toisella puolella suomea jäänyt yksin myös pikkuruinen Myy, joka etsi nyt kotia. Ikääkin oli vain kuukautta enemmän kun Nipsulla. Nimi kertoikin pikkukaverista aika paljon. Pieni ja pippurinen. Niin mieletön määrä sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta tuohon otukseen kyllä mahtui. Seikkailunhaluinen Myy meni juuri minne halusi, yhden kaapinkin jouduin purkamaan ja aika tarkkaan sitä sai pitää silmällä. Alkuun Myy oli kun saippuapala käsiteltäessä, mutta vanhemmiten siitä kehkeytyi oikea huomionkipeä sylirotta.
Hyvää matkaa pikkuiset ♥ ♥
 |
| Nipsu päiväunilla |
 |
| Myy rakasti kiipeilyä mahdollisimman korkealla |
 |
| Leia & Nipsu |
