Niin, sitä mietin viime viikolla jokaisena arkiaamuna bussissa matkalla töihin - muistinko varmasti antaa karvaisille aamuannokset antibioottia.
Leevin leikkaushaava ei parantunut sitten pelkällä suihkuttelulla ja rasvauksella, vaan piti ottaa järeämmät aseet käyttöön - viikon antibioottikuuri. Antibioottikuureja ei tässä talossa ole juuri syöty ja olen ilokseni huomannut ettei niitä enää niin ahkerasti ainakaan eläinpuolella edes määrätäkään. Leevin koiven kanssa ei kuitenkaan haluttu ottaa mitään riskejä että siihen kehittyy tulehdus joka pahimmillaan hidastaisi jalan luutumista.
Samalla Nipsulle muutto laukaisi hengitystieinfektion ja se alkoi rohista kovaäänisesti. Siispä Nipsukin joutui antibioottikuurille.
Onneksi nyt näyttää paremmalta. Leevin leikkausjälki on siisti, muutamia pieniä ja kuivia rupia enää. Pikkuhukalla alkaa energiaakin olla ihan eri tavalla kun ennen. Pentuhepulit alkaa olla joka päiväisiä ja sitä saa jarrutella aika lailla. Onneksi kuitenkin tälläinen koiravanhus on aika helppo potilas. Jos mietin että Leialla repeäisi ristiside (*kop kop*) niin en todellakaan tiedä miten se pidettäisiin levossa monta kuukautta, miten kengurua estettäisiin hyppimästä.....
Myös Nipsun hengitysäänet kuulostaa puhtaalta, mikä on mahtava juttu!
(Tähän sellainen syvä huokaus ja pieni toivonkipinä siitä että tässä talossa olisi suunta nyt ylöspäin!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti